Maatiaiskanamme asuvat pienessä vanhan ajan kotikanalassa, jossa niillä on mahdollisuus nukkua orrella, ulkoilla vuoden ympäri, kylpeä hiekassa, hautoa tipuja ja elää kaikin tavoin kanamaista elämää. Kanamme ovat maatiaiskanojen piikkiöläistä kantaa ja olemme sitoutuneet Luonnonvarakeskuksen ylläpitämään säilytysohjelmaan eli säilytämme ja pidämme rotupuhtaana häviämässäkin ollutta kanakantaa. 

 

Kanoja, kukkoja ja nuorikoita on myynnissä muita pieniä kotikanaloita varten lähes vuoden ympäri. Varaamalla etukäteen varmistat parhaiten saatavuuden.

Piikkiöläisen maatiaiskanan rotuesittely

Koko:  

Keskikokoinen rotu


Väritys:  
Vaihtelee mustasta valkoiseen, eniten mustasävyisiä ja ruskeita

 

Ulkonäön erityispiirteet:  
Sulattomat jalat, harja pieni ja pysty, heltta pienehkö ja pyöreä


 Muninta:  

4-7munaa/vko munat keskikokoisia, talvella munintatauko, kesällä muninta runsaampaa


Munankuoren väri:  
Vaihtelee valkoisesta rusehtavaan


Yleiset taudit: Elinvoimainen, pitkäikäinen, taudinvastuskyvyn arvellaan olevan  parempi kuin nykyjalosteilla

Rotutyypillinen luonne: 
Kesy, hyväluonteinen

 

Käyttö:  
Kotitarverotu munintaan ja lihaksi, kestää hyvin kylmää 

  

Maatiaiskanoja pidetään yleisesti  pienissä kotitarvekanaloissa  tuottamassa munia  ja samalla  mukavina lemmikkeinä.  Myös meillä niissä yhdistyvät huvi ja hyöty.  Kanojen touhuja on aina mukava seurata ja kasvatus  mielenkiintoista.   Piikkiöläisemme tuottavat hyvin munia, joita on riittänyt  sekä syötäviksi  että siitosmuniksi.  Kananuorikoita on myytävänä lähes vuoden ympäri. Poikasten tuotannosta jää yli kukkoja, joita olen kasvattanut  paistikukoiksi itselle ja myyntiin.

 

Ensimmäiset  piikkiöläiset  hankin itselleni vuonna 2010, muutaman kanan, kukon ja haudottavaksi myös siitosmunia, joista tuli tipuja.  Olin jo vuosia sitten tutustunut samaisiin kanoihin maatalousharjoittelijana ollessani ja minulle oli itsestään selvää, että  haluan olla mukana säilyttämässä maatiaiskanoja.  Liityimmekin heti Luonnonvarakeskuksen  ylläpitämään säilytysohjelmaan.  


Maatiaiskanat ovat elinvoimaisia ja pitkäikäisiä. Vanhimmat kanamme ovat eläneet pitkälle yli kymmenen vuotiaiksi. Yleisesti  piikkiöläiset munivat hyvin useamman vuoden ja vanhimmille kanoille eläkepäivät  ovat jo ansaittuja.  Syksyllä sulkasadon myötä tulee munintatauko. Jos kanalassa on pelkkä ikkunasta tuleva  luonnonvalo (sekin riittää), munintatauko kestää muutaman kuukauden. Lisävalolla munintataukoa saa lyhennettyä.

 

 

Kylmänkestävyys on maatiaiskanoilla hyvä. Talvella suositellaan +5-10 C:n lämpöä, mutta vaikka  kylmimpinä pakkaspäivinä  lämpötila on laskenut lähelle nollaa, se ei ole haitannut.  Kanoillani on  katettu tarha, jossa ne saavat halutessaan ulkoilla ympäri vuoden. Pakkanenkaan ei haittaa, kun ne  kukkojen johdolla tepastelevat ympäri tarhaa tai nauttivat orrella  talven auringosta.  Jos tipuja tai nuorikoita on ollut kylminä aikoina, niiden lämmöstä pitää erikseen huolehtia lisälämmöllä. 

 

Piikkiöläisiä on hyvin monen värisiä. Yleisimmin ne ovat mustankirjavia tai ruskeita/vaaleanruskeita, mutta harmaitakin on  yleisesti ja jopa kokonaan valkoisia.  Kirjavia  on myös monenlaisia  ja vaikka tipuja on meille vuosien varrella tullut  suuri määrä, joka vuosi tulee  aina  uusi väriyhdistelmä, jota en ole  ennen nähnytkään.  Kanamme saavat hautoa itse, jos vaan haluavat.  Yleisesti piikkiöläisistä sanotaan, että joka 12. kana  hautoo. Olen pitänyt hautovia kanojamme arvossaan ja säilyttänyt niitä itselläni, joten omissa kanoissani olen saanut lisättyä tätä ominaisuutta, joka mielestäni on periytynyt myös poikasille. 

 

Luonne  on piikkiöläisillä hyvä.  Ne ovat olleet keskenään sopuisia  ja uskallan päästää isojen joukkoon  hautomakoneesta tulleita nuorikoita.   

 

Siitoseläimet olen valinnut säilytysohjelman suositusten mukaisesti: en värin mukaan, vaan niiden tulee edustaa läpileikkausta koko parvesta. Myös terveys ja luonne vaikuttavat, mutta koska kaikki ovat olleet erittäin terveitä ja hyväluonteisia, sen perusteella valintaa on ollut vaikeampi tehdä.  Maatiaiskanojen taudinvastustuskyvyn  arvellaankinkin olevan  parempi kuin nykyjalosteilla.

Maatiaiskanoilla on  ravinnonhakuvietti tallella  ja vapaana kulkiessaan ne löytävät itse monipuolista ravintoa.  Kanalan puolella meillä ei ole ikinä ollut kärpäsiä, koska ne nappaistaan saman tien nokkaan. 

 

Nuorten kukkopoikien tarhassa tämä ravinnonhaku oli viety jo äärimmilleen.  Ne olivat  huomanneet, että tarhan katon läpi kasvavan puun ympärillä  on verkossa aukko  ja sitä kautta  ne kulkivat puutarhaan ja kompostiin kaivelemaan. Kun  minä lähestyin  tarhaa ruokaämpärien kanssa, kaikki olivat kuitenkin aina kiltisti paikalla.  Vasta kun naapurimme alkoivat  innoissaan kertoa, kuinka hauskasti kukot tonkivat kompostin päällä, tämä asia meille selvisi.  Siihen loppuivat kukkojen reissut, sillä  meillä näkyy  säännöllisesti  niin kettuja  kuin haukkojakin ja omat seikkailut saattaisivat päättyä varsin ikävästi.

Vuonue | Piia Aaltonen | Korvenalantie 236-1, 21540 Preitilä
info@vuonue.fi | p. 041 548 7474

Y-tunnus 2543612-6

  • Venue ja Viipsinpuu Facebookissa