Maatiaiskanat
Maatiaiskanamme asuvat pienessä vanhan ajan kotikanalassa, jossa niillä on mahdollisuus nukkua orrella, ulkoilla vuoden ympäri, kylpeä hiekassa, hautoa tipuja ja elää kaikin tavoin kanamaista elämää. Kanamme ovat maatiaiskanojen piikkiöläistä kantaa ja olemme sitoutuneet Luonnonvarakeskuksen ylläpitämään säilytysohjelmaan eli säilytämme ja pidämme rotupuhtaana häviämässäkin ollutta kanakantaa.
Kanoja myytävänä
Kanoja, kukkoja ja nuorikoita on kasvamassa lähes ympäri vuoden ja myytävänä muita pieniä kotikanaloita varten. Varaamalla etukäteen varmistat parhaiten saatavuuden.
Hinnat 2024
2,5 € / siitosmuna (postikulut 10 € + mahd. särkyvän lisä 10 €)
35 € / kananuorikko, 6 vk vanha
25 € / kukkonuorikko tai kanojen ostajalle kaupan päälle
Piikkiöläisen maatiaiskanan rotuesittely
Koko:
Keskikokoinen rotu
Väritys:
Vaihtelee mustasta valkoiseen, eniten mustasävyisiä ja ruskeita
Ulkonäön erityispiirteet:
Sulattomat jalat, harja pieni ja pysty, heltta pienehkö ja pyöreä
Muninta:
4-7munaa/vko munat keskikokoisia, talvella munintatauko, kesällä muninta runsaampaa
Munankuoren väri:
Vaihtelee valkoisesta rusehtavaan
Yleiset taudit: Elinvoimainen, pitkäikäinen, taudinvastuskyvyn arvellaan olevan parempi kuin nykyjalosteilla
Rotutyypillinen luonne:
Kesy, hyväluonteinen
Käyttö:
Kotitarverotu munintaan ja lihaksi, kestää hyvin kylmää
Maatiaiskanoja pidetään yleisesti pienissä kotitarvekanaloissa tuottamassa munia ja samalla mukavina lemmikkeinä. Myös meillä niissä yhdistyvät huvi ja hyöty. Kanojen touhuja on aina mukava seurata ja kasvatus mielenkiintoista. Piikkiöläisemme tuottavat hyvin munia, joita on riittänyt sekä syötäviksi että siitosmuniksi. Kananuorikoita on myytävänä lähes vuoden ympäri. Poikasten tuotannosta jää yli kukkoja, joita olen kasvattanut paistikukoiksi itselle ja myyntiin.
Ensimmäiset piikkiöläiset hankin itselleni vuonna 2010, muutaman kanan, kukon ja haudottavaksi myös siitosmunia, joista tuli tipuja. Olin jo vuosia sitten tutustunut samaisiin kanoihin maatalousharjoittelijana ollessani ja minulle oli itsestään selvää, että haluan olla mukana säilyttämässä maatiaiskanoja. Liityimmekin heti Luonnonvarakeskuksen ylläpitämään säilytysohjelmaan.
Maatiaiskanat ovat elinvoimaisia ja pitkäikäisiä. Vanhimmat kanamme ovat eläneet pitkälle yli kymmenen vuotiaiksi. Yleisesti piikkiöläiset munivat hyvin useamman vuoden ja vanhimmille kanoille eläkepäivät ovat jo ansaittuja. Syksyllä sulkasadon myötä tulee munintatauko. Jos kanalassa on pelkkä ikkunasta tuleva luonnonvalo, munintatauko kestää muutaman kuukauden. Lisävalolla munintataukoa saa lyhennettyä.
Kylmänkestävyys on maatiaiskanoilla hyvä. Talvella suositellaan +5-10 C:n lämpöä, mutta vaikka kylmimpinä pakkaspäivinä lämpötila on laskenut lähelle nollaa, se ei ole haitannut. Kanoillani on katettu tarha, jossa ne saavat halutessaan ulkoilla ympäri vuoden. Pakkanenkaan ei haittaa, kun ne kukkojen johdolla tepastelevat ympäri tarhaa tai nauttivat orrella talven auringosta. Jos tipuja tai nuorikoita on ollut kylminä aikoina, niiden lämmöstä pitää erikseen huolehtia lisälämmöllä.
Piikkiöläisiä on hyvin monen värisiä. Yleisimmin ne ovat mustankirjavia tai ruskeita/vaaleanruskeita, mutta harmaitakin on yleisesti ja jopa kokonaan valkoisia. Kirjavia on myös monenlaisia ja vaikka tipuja on meille vuosien varrella tullut suuri määrä, joka vuosi tulee aina uusi väriyhdistelmä, jota en ole ennen nähnytkään. Kanamme saavat hautoa itse, jos vaan haluavat. Yleisesti piikkiöläisistä sanotaan, että joka 12. kana hautoo. Olen pitänyt hautovia kanojamme arvossaan ja säilyttänyt niitä itselläni, joten omissa kanoissani olen saanut lisättyä tätä ominaisuutta, joka mielestäni on periytynyt myös poikasille.
Luonne on piikkiöläisillä hyvä. Ne ovat olleet keskenään sopuisia ja uskallan päästää isojen joukkoon hautomakoneesta tulleita nuorikoita.
Siitoseläimet olen valinnut säilytysohjelman suositusten mukaisesti: en värin mukaan, vaan niiden tulee edustaa läpileikkausta koko parvesta. Myös terveys ja luonne vaikuttavat, mutta koska kaikki ovat olleet erittäin terveitä ja hyväluonteisia, sen perusteella valintaa on ollut vaikeampi tehdä. Maatiaiskanojen taudinvastustuskyvyn arvellaankinkin olevan parempi kuin nykyjalosteilla.
Maatiaiskanoilla on ravinnonhakuvietti tallella ja vapaana kulkiessaan ne löytävät itse monipuolista ravintoa. Kanalan puolella meillä ei ole ikinä ollut kärpäsiä, koska ne nappaistaan saman tien nokkaan.
Nuorten kukkopoikien tarhassa tämä ravinnonhaku oli viety jo äärimmilleen. Ne olivat huomanneet, että tarhan katon läpi kasvavan puun ympärillä on verkossa aukko ja sitä kautta ne kulkivat puutarhaan ja kompostiin kaivelemaan. Kun minä lähestyin tarhaa ruokaämpärien kanssa, kaikki olivat kuitenkin aina kiltisti paikalla. Vasta kun naapurimme alkoivat innoissaan kertoa, kuinka hauskasti kukot tonkivat kompostin päällä, tämä asia meille selvisi. Siihen loppuivat kukkojen reissut, sillä meillä näkyy säännöllisesti niin kettuja kuin haukkojakin ja omat seikkailut saattaisivat päättyä varsin ikävästi.
